Hei taas!:) Nyt suoraan asiaan:
Pidän pienen tauon osien tekemisessä.
Pelin pelaamista kutenkin jatkan! Olen asentanut juuri yöelämä- lisäosan koneelleni, ja pelailen nyt innokkaasti sillä.:) Joten jopa Merivirran elämäkin saattaa hieman uuden lisärin mukana uudistua!;)
Muutamia kuvia pelistäni(sorry Gerppuli, matkin!!x)):



Viehättävä ihmissusi kaupungistani Ilmalasta:)





Tässä simini Draculina Vampire, josta toivoisin jossain vaiheessa tulevan vampyyri. Laitan hänen tarinaansa pian nettiin!!:)



Tässä Draculinan mielipide joraavasta ihmissudesta.




Pelatessani Draculinalla tein oivan huomion. Yöelämän myötä sim maailma on saanut toisen Gullikin!! Oivaa:)

Tarmis

Toivoisin, että ne jotka lukevat tätä pistäisivät kommenttia, koska haluan tietää kannattaako tätä jatkaa!!
 Elikkä nyt tulee vihdoin jatkoa.:) Toivottavasti miellyttää.♥



Vihdoin synnytys saattoi alkaa.
"Apuaa! Sattuu, Gullik tule auttamaaan!!"
Tällä kertaa kipu oli kuitenkin kovempi kuin viime kerralla. Jenniferistä tuntui, että jos hän tästä selviäisi, hän ei varmaan enää koskaan hankkisi lapsia!




Ja maailmaamme, eikun siis simien maailmaa tuli ilahduttamaan suloinen pieni...poikavauva, jolle annettiin nimeksi Chris. No jeejee. Oishan se mun puolesta tyttökin voinut olla.:/




Pian Jenniferistä ja Chrishistä tulikin jo hyvät ystävät ja... mitä ihmettä? Jenniferhän on raskaana! Hänhän sanoi että ei hankkisi enempää lapsia...



(tässä kuvassa jonkun takia huono kuvan laatu, ja pienempi on myös)
Seuraavana päivänä Ray-pojun tultua koulusta vanhempia odottaa yllätys . Odotettu kymppi tuli vihdoin!
"Jes jes jes! Äitii!"  Hyvä Ray!:D Tätä oltiin jo odotettukkin.

Viime osassa pääsimme siihen, että toinen sukupolvi pääsi aluilleen. Ja nyt on siis Rayn vuoro kasvaa.


Tällainen söpöläinen Raysta tuli. Pojalle oli jo valmiiksi hankittu mahtimaitoa, jotta oppiminen ei olisi niin vaikeaa. (Sorry, kuvassa seinät alhaalla. Nykyään pelaan seinät ylhäällä.)



Jenny oli innoissaan mahtimaidosta, olisi hauska nähdä mitä siitä tapahtuisi. Ja sitäpaitsi siitä olisi hyötyäkin.



Näin siinä sitten kävi. Mahtimaidon merkit ilmenivät, ja Raysta tuli hohtava kullannuppu.



Ensiksikin pojalle oli opetettava kaikki tärkeä. Potalla käyminen...



... käveleminen...



... ja puhuminen.
" Sano äiti."
" M-mm."
"Voi sinua hupsua."
En ollenkaan muista mikä oli pojan ensimmäinen sana, mutta ei ainakaan äiti.;)



Rayn oppimisten jälkeen perheellä riitti aikaa myös toisilleen. Radion soidessa oli vanhempien mukava jumpata samalla kun vahti Rayta.
"Hahhahhaa! Äiskä on paljon huonompi jumppaamaan kun iskä!", vauva puheli, ja sai Gullikin nauramaan.
"Kultaseni, sinä et mitään kunnon jumpasta tiedäkään."
"Sitten kun minä olen iso, haluan olla yhtä vahva kuin iskä."



Pian Rayn taapero iän ilot ja tuskat oli jo koettu, ja Rayn oli pian taas aika kasvaa.
"Kulta, sinun täytyy näyttää hienolta kun sinulla on synttärit."
" Äiti, kun minä kasvan, saanko minä leikkiä kuin isot pojat?"
" Miten leikitään kuin isot pojat?" , Jenny kysyi pojaltaan naureskellen.
" Leikitään nukkekodilla ja autoilla ja-"
" Joo, kyllä saat leikkiä kuin isot pojat!"



Kun Gullik tuli töistä kotiin, hän leipoi kakun ja omanperheen keskeiset juhlat saivat alkaa. Ray oli innoissaan nähdessään hänelle tarkoitetun synttärikakun, ja puhalsi isän avustuksella kynttilät sammuksiin.



Ray kasvoi kunnon pojaksi, vaikkakaan kenenkään vaatteet eivät olleet kovin juhlavat: Gullik oli haisevana vielä työ vaatteissaan, ja Jenny yöpuvussa. Pojalle oli ostettava uusi sänky, uusia leluja ja myytävä hoitopöytä. Rahaa ei jäänyt juurikaan jäljelle.



"Tyhmä pupu, tyhmä pupu! Olen liian vanha leikkimään sinun laisillasi vaalean punaisilla vauvanleluilla!"



" Anteeksi Jussi, en tarkoittanut sitä oikeasti."



Ray oli odottanut ensimmäistä koulupäivää kovasti.
"Toivottavasti ei tule paljon läksyä!", hän mietti hymyssuin.



Parinkaan viikon jälkeen, kymppiä ei kuulunut.



Gullikin ylennyksistä puhumattakaan. Hän toi kerran, yhden ainoan kerran töistä jonkun, hömm... oudon tyypin. Onkohan kaverilla kaikki asiat ihan hyvin?



Jennifer halusi vielä lapsia, muutamankin, joten hän päätti siemaista elämän eliksiiriä (huomatkaa uusi look).



"Hahhaa, tunnen itseni paljon vahvemmaksi, ja ennen kaikkea NUOREKSI!"
Aikuisuutta tuli siis muutama päivä enemmän, kiitos elämän eliksiirin.



"Kultaseni, mitä jos hankkisimme toisen lapsen?"
"Hmm. Hyvä ajatus. Kyllähän se minulle käy." Jenny oli suorastaan hämmästynyt, että Gullik ehdotti asiaa, koska miehellän oli romantiikka tavoite, ja sehän ei ollut yleensä lasten kannalta hyvä merkki.



Pian se sitten ilmenikin. Jenny tunsi itsensä hieman huonovointiseksi, ja lopputuloksen voittekin jo arvata. Pönttöönkin jäi muistomerkki.



Eikä aikaakaan kun Jennifer joutui vaihtamaan raskausvaatteisiin. Niitä ei tarvinnut onneksi ostaa, kun viime raskausvaatteet oltiin säilytetty kaiken varalta.



Raskausvaatteidensa kunniaksi - vaikka ne nyt ovatkin ihan hirveät- Jennifer päätti vaihtaa, taas, lookkiaan. Hiukset ja meikki oli saatava sopimaan vaatteiden kanssa. En tiedä mikä pakko Jennyllä on koko ajan pakko vaihtaa ulkonäköään, ehkä Jenny on vain yksinkertaisesti muotifriikki.



Kesken Jenniferin päiväunien, hän kiskoi itsensä ylös sängystä. Ja oli se onneksi sen arvoista. Hänen vatsansa kasvoi huomattavasti.



"Tui tui, pikkuveli. Mami hoitaa sinua kunnolla kun synnyt, ja jos ei hoida, minä hoidan,ja iskä hoitaa. " Jenniferiä rupesi naurattamaan.
"Mistä sinä tiedät että hän on poika?"
"Päivän selvää. Enhän minä pärjäisi tytön kanssa!"



Kyllä siinä raskaudessa huonojakin puolia on. Nimittäin ainainen nälkä. Jennifer oli koko ajan nälissään, joten sai Gullikkin opetella kokkaamaan.


Kumman he saavat? Tytön vai pojan? Saavatko he enempää lapsia kuin kaksi? Se selviää ensi jaksossa.

Jatkuu...


Muutaman päivän kuluessa Jennifer päätti vihdoin lähteä kaupungille, ja bongasi mukavan miehen. Nimittäin kaikille tutun Gullikin. He tulivat hyvin juttuun, joten hän voisi olla hyvä mies ehdokas. Jennifer otti varmuuden vuoksi tämän puhelinnumeron ja lähti kotia päin.



Pian Jennifer kutsui Gullikin kylään, ja päätti kokeilla hurmaustekniikkaansa. Miekkosta piti hurmata noin 50 kertaa ennen kuin hän ihastui. Jennifer kerkesi ihastua jo aiemmin.



Gullik muutti Jenniferin luokse asumaan, ja toi mukanaan paljon rahaa (en muista tarkkaan paljonko.Oltiin otettu Gullik työntekijäks johonkin meiän kauppaan, joten Gullikilla ei ollut töitä.).
Tällainen talo saatiin Gullikin rahoista kyhättyä. Vauvaan on varauduttu. Huomatkaa Gullikin uusi luukki.:)



Gullik ja Jennifer löysivät yhteisen harrastuksen. Sohvalla peuhaamisen tietysti. He ovat molemmat oikein eteviä tekemään voltteja.



Pian Jennifer huomasi olevansa raskaana. Ja se oli kyllä helppo huomatakkin.



Ja näin kaunis vessa on nykyään. Siivoamista kyllä riitti.



Ja pian vatsakin kasvoi (pumpsahti niinkun mä sanon), joten Jenniferin ei tarvinnut käydä töissä. Sen sijaan Gullikille hankittiin hommia samalta alalta. Gullik on sohvalla näkemässä unta mahtimaidosta.



Ja tältä hän nykyään näyttää. Rumimmat mahdolliset äitiys vaatteet!:P



Ja taas. Tyyppi ei kerennyt edes oksentaa koko aikana.



Ja vihdoin pari pääsi naimisiin. Yllätykseksemme Gullik ei juuri sillä hetkellä pelännyt sitä!! Ja perhetavoitteinen Jenny tietenkin toivoi sitä.



"Haloo, onko siellä joku?" Gullik huutaa naimisiin menon jälkeen mahaan, ja Jenniferiä vain naurattaa.



Samaan aikaan Ira Eskola päättää tulla "vierailulle" ja ottaa mukaansa muutaman "muiston" mukaansa. Poliisille soitettiin, mutta tulivat liian myöhään. Ira otti mukaansa peilin, Gullikin rakkaan punaisen sohvan, ja kaikkien harmiksi vihkikaaren!!



Molemmat heräävät yöllä vuorotellen itkemään. Tietysti Iran takia.




Muutaman päivän kuluttua synnytys alkaa. Onneksi Gullik vaivautuu paikalle. Ei hänestä kuitenkaan Jennylle mitään hyötyä ollut, muuta kuin tuki ja turva.



Ja tällaisen jälkeläisen he sitten saivat. Poika, ja nimeksi tuli Ray. Pikkuinen sai isänsä hiukset ja äitinsä silmät.



" Kulta, ei se nyt niin kamalaa ole. Sitäpaitsi minä hoidan kuitenkin melkein kaikki vaippojen vaihdot (Gullik nimittäin pelkäsi sitä)!"
Gullik ei oikein pitänyt ideasta nimeltä Ray-vauvan vaippojen vaihto, joten Jenny joutui lohduttamaan häntä. Kunnon tyttö.



No, kyllä se Gullik loppujen lopuksi suostui auttamaan, kiitos Jennyn. Vaippoja ei kuitenkaan suostunut vaihtamaan!



Jenny kuitenkin rakasti lastaan, Gullikin nurinoista huolimatta.



(Sorry huono kuva. Parempaa en löytänyt...) Pian Rayn oli kuitenkin aika kasvaa taaperoksi Jennyn pienellä avustuksella.

(I know, kuvat huonolaatuisia...)
Tässä näette legacyni aloittajan Jennifer Merivirran, Joanna Merivirran (jonka jotkut saattavatkin muistaa) siskon. Hänellä on perhetavoite, ja elämäntoive on kultahäät, jonka ei pitäisi olla kovin vaikea.
Mieltymykset: hajuvesi ja kunto    Inhokki: kilot



Tässä vielä hänen asumuksensa.



Muutettuaan pikkukylään nimeltä Ilmala, Jennifer kävi tietysti ensimmäiseksi vessassa. Viisas valinta.



Ensimmäinen simi, jonka Jennifer tapasi, oli lehdenjakaja, joka ei vaikuttanut kovin kohteliaalta. Käveli ohi moikkaamatta uutta tulokasta.



Pitkäksi aikaa Jennifer ei jäänyt harmittelemaan, vaan meni saman tien soittamaan tuholaistorjujan. Ei täällä ehkä tuholaisia ollut, mutta ainakin lehdenjakaja. Jenniferillä oli kova kiire löytää mies, joten hätä keinot keksii.



Siinä se jo onkin. Ei kylläkään kovin komea. Tyyppi saikin huomata ettei tontilla ollut ötökän ötökkää, joten häippäsi sanomatta sanaakaan.



Työ ennen miestä. Rahaa oli saatava, joten ei ollut muutakaan vaihtoehtoa kuin etsiä töitä. Hei Jennifer, katse lehteen!



Jennifer oli kerennyt vasta laittaa lehden maahan kun työauto jo kaahasi pihaan. Hän on tiede alalla, elikkä siis vielä koehenkilönä.



Jenniferin harmiksi naapurit tulivat toivottamaan hänet tervetulleeksi, kun hän oli vielä töissä. Siinä tyypit vain hilluivat muutaman tunnin ennen kuin häippäsivät.



Kotiin tultuaan Jennifer kävi tietysti ensimmäiseksi vessassa. Niinkuin aina. (Jennifer on muuten aika kummallinen. Kun hänellä ei ole mitään tekemistä, hän menee vessaan vaikka hänellä ei olisi oikeastaan edes vessähätä!!)



Iltansa Jennifer vietti mutustamalla purkkiherkkua(huomatkaa ilme. Taitaa olla tosi hyvää!)...



... ja puhumalla postipojun kanssa.



Seuraavana päivänä Jennifer halusi lähteä ostoksille( no joo, ei nyt ihan ostoksille) kaupungille. Tilattuaan taxin, hän huomasi asiassa pienen ongelman.



Nimittäin tämän. Tajuattekin varmaan mikä on vikana. Nimittäin Jenniferillä alkoi työt, jonka hän oli tyystin unohtanut. No, onhan työt sentään tärkeämpi kuin kaupungilla käynti. Jos hän menisi kaupungille, päivän palkka menisi sivu suun.

Valitettavasti en oo kerenny pelissä vielä tämän pidemmälle:P

jatkuu seuraavassa osassa...